Complex organic molecules found in interstellar space

BBC news reports this morning

Scientists have found the beginnings of life-bearing chemistry at the centre of the galaxy.

Iso-propyl cyanide has been detected in a star-forming cloud 27,000 light-years from Earth.

Its branched carbon structure is closer to the complex organic molecules of life than any previous finding from interstellar space.

The discovery suggests the building blocks of life may be widespread throughout our galaxy.

Various organic molecules have previously been discovered in interstellar space, but i-propyl cyanide is the first with a branched carbon backbone.

The branched structure is important as it shows that interstellar space could be the origin of more complex branched molecules, such as amino acids, that are necessary for life on Earth.

Dr Arnaud Belloche from the Max Planck Institute for Radio Astronomy is lead author of the research, which appears in the journal Science.

"Amino acids on Earth are the building blocks of proteins, and proteins are very important for life as we know it. The question in the background is: is there life somewhere else in the galaxy?"

Read the entire article by Michael Eyre in BBC Science

iso-propyl cyanide i-C3H7CN

______
Teksti on sama kuin Space Theology blogissani

[HT] Ensimmäiset maaeläimet

Pneumodesmus-fossiili (Kuva Wikipedia)

2000-luvun alussa fossiilien harrastaja Mike Newman löysi Skotlannin itärannikolla sijaitsevan Stonehavenin kaupungin läheltä mielenkiintoisen fossiilin, jonka hän lähetti tutkittavaksi Skotlannin kansallismuseoon Edinbughiin. Kyseisen museon ja amerikkalaisen Yalen yliopiston paleontologit tutkivat löydön ja julkaisivat jymyuutisen Journal of Paleontology -lenhdessä tammikuussa 2004: Kyseessä oli vanhin siihen asti tunnettu maaeläinfossiili, ajalta 428 mvs eli siluurikauden keskivaiheilta!

Fossiili edusti noin 1 cm pituista pätkää eliöstä, joka luokiteltiin kaksoisjalkaiseksi. Se sai löytäjänsä mukaan tieteellisen nimen Pneumodesmus newmanii. Se on todellakin ollut maaeläin, koska fossiilin perusteella sillä oli ilman hengittämiseen tarvittavat hengitysaukot, spiraakkelit, jaokkeissaan. Vedessä ne eivät olisi toimineet.

Nykyajan kaksoisjalkainen
Trigoniulus corallinus (Kuva Wikimedia)

Kaksoisjalkaiset ovat tuhatjalkaisten alajaksoon ja niveljalkaisten pääjaksoon kuuluva luokka. Ne elävät kosteassa maaperässä tai karikkeen  joukossa ja käyttävät ravinnokseen pääasiassa kuollutta tai kuolevaa kasvimateriaalia. Niiden useista jaokkeista muodostuva ruumis on lieriömäinen tai litistynyt ja useimmissa jaokkeissa on kaksi paria lyhyitä raajoja. Liikkeiltään ne ovat verkkaisia.

Palaeotarbus jerami (Kuva Wikimedia)

Jo aiemmin oli löydetty siluurikaudelta, hieman uudemmista kerrostumista niveljalkaisten fossiileja. Löydöt oli tehty Shropshiren alueella Englannissa ja ne julkaistiin vuonna 1990. Ne olivat tuolloin vanhimpia maaeläinten fossiileita, 414 mv ikäisiä. Fossiileja tutkittaessa saatiin selville, että kyseessä oli ainakin kaksi juoksujalkaislajia ja trigonotarbida ryhmään kuuluva hämähäkkieläin, jotka olivat kaikki petoeläimiä.

Trigonotarbida-tyyppiset hämähäkkieläimet ovat kuolleet sukupuuttoon. Ne muistuttivat ulkoisesti hämähäkkejä, mutta eivät esim. kyenneet tuottamaan seittiä ja useita muitakin eroja oli. Kuvan Palaeotarbus jerami on ilmeisesti saanut nimensä Machesterin yliopiston tutkijan Andrew  J. Jeramin mukaan, joka oli yksi fossiileja analysoineista tutkijoista.

Juoksujalkaisiin kuuluva kivijuoksiainen nykyajalta
(Kuva Wikimedia)

Juoksujalkaiset kuuluvat myös tuhatjalkaisiin kuten kaksoisjalkaisetkin, mutta niiden jaokkeissa on vain yksi raajapari. Ne ovat nopealiikkeisiä petoja.

Siluurikauden maanpäällinen ekosysteemi vaikuttaa jo melko monipuoliselta. Kasveja oli ollut maan pinnalla jo ainakin sitä edeltäneellä ordovikikaudella. Oli kasvillisuudesta eläviä ja myös saalistavia niveljalkaisia. Selkärankaisia ei kuitenkaan vielä näkynyt noissa maisemissa. Kalat  kehittyivät ordoviki- ja siluurikaudella  vesissä ja vasta näitä seuraavalla devonikaudella alkusammakkoeläimet alkoivat kurkistella maalle ...


Lähteitä ja luettavaa: 
Wikipedia, Silurian
BBC News, Fossil find 'oldest land animal'
Science, Land Animals in the Silurian: Arachnids and Myriapods from Shropshire, England  (Pdf-linkki)

[HT] Ensimmäiset maakasvit ja sienet

Ja Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihantaa, ruohoja..."

Ordovikikausi (485 - 443 mvs) 

Eräs nykyinen maksasammal
(Kuva Wikimedia)

Vuonna 2010 julkaistiin tieto toistaiseksi vanhimmista maakasveihin liittyvistä fossiileista. Tutkijatiimi keräsi kerrostumanäytteitä Rio Capillasista, luoteis-Argentiinasta. Materiaalia tutkittaessa siitä löytyi viiden erilaisen maksasammalsuvun itiöitä, jotka ajoitettiin 471-473 mv ikäisiksi. Se, että itiöt olivat peräisin viidestä eri kasvisuvusta viittaa siihen, että niiden edeltäjät ovat ehkä olleet maalla jo ordovikikauden alkupuolella tai jopa kambrikauden lopulla. Nämä varhaiset maakasvit olivat yksinkertaisia. Niillä ei ollut esim. johtosolukkoa ja ne ottivat siis veden suoraan pinnan läpi. Tämä rajoitti niiden kokoa ja kasvupaikkoja, ne menestyivät vain kosteissa ympäristöissä.

Sammalet jaetaan kolmeen eri kehityslinjaa edustavaan ryhmään: Lehtisammalet, maksasammalet ja sarvisammalet. Maksasammalet ovat vanhin näistä ryhmistä. Meillä tutuimmat sammalet ovat lehtisammalia, mutta myös muiden kahden ryhmän edustajia löytyy luonnostamme.

Myös sienten itiöistä on löytynyt fossiileja ordovikikaudelta. Vuonna 2000 tutkijaryhmä julkaisi tiedon Wisconsinista löytämistään sienen itiöistä, jotka voitiin ajoittaa 460-455 mv ikäisiksi. Ehkäpä sienten ja kasvien hyödyllinen symbioosikin on voinut toimia jo hyvin varhain.

Siluurikausi (443-419 mvs)

Cooksonia (Kuva Wikimedia)

Keskisiluurikautisista kerrostumista (noin 425 mvs) on löydetty yksi vanhimmista putkilokasveista (kasvi, jolla on johtosolukko). Se oli  muutaman sentin korkuinen maakasvi Cooksonia. Ne kasvoivat meren rannoilla ja jokien suistoissa. Cooksonia oli itökasvi, jossa ei ollut lehtiä eikä kukkia. Sen sukulaisuussuhteet nykyisin eläviin kasveihin ovat vielä epäselvät.

Keinotekoinen Baragwanathia-malli (kuva Wikimedia)

Siluurikauden lopulta tai varhaiselta devonikaudelta  löytyy nykyistä katinliekoa muistuttava itiökasvi Baragwanathia. Se oli esiintymisajankohtaan nähden jo  kehittynyt kasvi neulasmaisine lehtineen.

Zosterophyllopsida luokkaan kuuluvan Sawdonia ornatan fossiili
(Kuva Wikimedia)

Samalta ajalta löytyy myös kadonneeseen Zosterophyllopsida luokkaan kuuluvia putkilokasveja, jotka myös muistuttivat liekomaisia kasveja.

Siluurikaudelta on löydetty  myös muita  itiöiden avulla lisääntyneitä putkilokasveja, ks.esim.  Horneophytopsida.








Lähteitä ja luettavaa:
Wikipedia, Ordovician, Silurian, Timeline of plant evolution, Marchanthiophyta, Cooksonia, Baragwanathia, Zosterophyllopsida
BBC Earth News, Fossils of earliest land plants discovered in Argentina 
Scientific American, Fossil Fungi 
UCMP, Introduction to Zosterophylls
Pinkka, Sammaltuntemus III maksasammalet  

[HT] Elämä monimuotoistuu

Ja Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja..."

Elämää ediacarakauden
meressä (Kuva Wikimedia)

Ediacarakaudella (635-542 mvs) ilmaantuivat ensimmäiset mutkikkaat monisoluiset eliöt. Ajalle tyypillisiä ovat sangen erikoisen näköiset, paikallaan pohjaan kiinnittyneinä eläneet merieliöt. Monet ediacara-eliöt olivat hyvin litteitä, joskus pyöreitä ja joskus pitkulaisia. Litteys liittyi luultavasti eläinten alkeellisuuteen ja tukirangan puutteeseen.

Ediacaran eläimistöön kuului merisulkamaisia eläimiä, meduusoja, sienieläimiä, jaokkeisia käsnäjalkaisia muistuttavia eläimiä ja monia vielä luokittelemattomia eliöitä.  Ediacaran loppupuolelta on löydetty matojen ja muiden eliöiden mutaan jättämiä, myöhemmin kivettyneitä jälkiä.

Ediacarakausi näyttää päättyneen suureen joukkosukupuuttoon, josta vain pieni osa lajeista selvisi.

Kuvassa mm: Sienieläimiä muistuttavia  archaeocyatideja,
merimakkaroita, simpukkoja muistuttavia lonkerojalkaisia,
makkaramatoja, niveljalkaisia (sidneyia, canadaspis, trilobiitit)
ja merilevää (Kuva Wikimedia)

Kambrikausi (542-490 mvs) oli monisoluisten kuorellisten merieläinten nopean kehityksen aikaa.  Uusia lajeja ja eläinryhmiä syntyi nopeasti, jotkin katosivat yhtä nopeasti.  Kuoret kehittyivät suojaksi eläimille petoja vastaan.

Asaphiscus wheeleri-trilobiitin
fossiili (Kuva Wikimedia)

Kambrikauden elämä oli enimmäkseen merissä.  Äyriäisten sukuiset niveljalkaiset trilobiitit jättivät runsaasti fossiileja kauden kerrostumiin. Suurin osa trilobiittilajeista oli vain joidenkin senttien pituisia, kookkain löydetty fossiili kuitenkin 72 cm. Kauden eläimistöön kuului muitakin varhaisia niveljalkaisia,  jaokkeisia matoja, simpukoita, kotiloita, simpukkaa muistuttavia lonkerojalkaisia, piikkinahkaisia, sienieläimiä ja niiden sukupuuttoon kuolleita sukulaisia archaeocyatideja.

Anomalocaris (Kuva Wikimedia)

Kambrikauden suurin eläin oli 60 cm - 2 m   pituinen Anomalocaris.  Anomalocarikset lienevät olleet trilobiitteja saalistaneita petoja.
Anomalocaris  luokitellaan (kadonneeseen) pääjaksoon Lobopodia, jonka arvellaan olevan lähellä niveljalkaisia. Sillä oli kuitenkin muista niveljalkaisista selvästi poikkeavat suu ja kylkilisäkkeet, eikä tiedetä miten läheistä sukua se on muille niveljalkaisille.

Pikaia (Kuva Wikimedia)

Ankeriasmainen  Pikaia oli pitkään vanhin tunnettu selkäjänteinen. Pikaian löysi Charles Walcott v. 1911 tutkiessaan Burgess Shalen kambrikautisia fossiileja Kanadassa. 1900-luvun lopulla kuitenkin löytyi toiselta tärkeältä fossiilialueelta, Chengjiangista, 10 mv vanhempi samantyyppinen fossiili, ajalta 535 mvs. Lajille on annetu nimi Cathaymyrus diadexus.

Kambrikautisista kerrostumista löytyy niin paljon uusia elämänmuotoja, että puhutaan usein kambrikauden lajiräjähdyksestä. Ilmiö voi kuitenkin näkyä kerrostumissa liioiteltuna, koska aiemmista eliöistä ei ole jäänyt niin paljon fossiileja. Sanotaan myös, että valtaosa eläinkunnan nykyisistä pääjaksoista on saanut alkunsa kambrikaudella. Monien pääjaksojen eliöt ovat kuitenkin 'pehmeärakenteisia' ja huonosti fossiloituvia, joten ei voida olla varmoja milloin ne ovat ilmestyneet. Geenitutkimusten perusteella 'lajiräjähdys' on saattanut alkaa jo ennen kambrikautta. 'Kovaa faktaa' eli fossiileja on löytynyt seuraavista pääjaksoista kambrikaudelta, polttiaiseläimistä ja sienieläimistä jopa edeltävältä ediacarakaudelta:

• Polttiaiseläimet (Cnidaria)
• Sienieläimet (Porifera)
• Nilviäiset (Mollusca)
• Lonkerojalkaiset (Brachiopoda)
• Käsnäjalkaiset (Onychophora)
• Karhukaiset (Tardigrada)
• Niveljalkaiset (Arthropoda)
• Makkaramadot (Priapulida)
• Piikkinahkaiset (Echinodermata)
• Nivelmadot (Annelida)
• Esiselkäjänteiset (Hemichordata)
• Selkäjänteiset (Chordata)

Lähteitä: 
Wikipedia, Ediacarakausi, Kambrikausi,  Cambrian explosion ym.
UCMP, Chart of First Appearances of Metazoans
Michael Lynch, The age and relationships of the major animal phyla

Mistä vesi maapallolle - uusi löytö!

Ringwoodite kivi sisältää kemiallista vettä
kuva wikimedia

Merten alkuperä on maapallon muinaisten vaiheiden tutkijoille vaikea pähkinä. New Scientist raportoi 12.6. 2014 erityisen merkittävästä löydöstä, joka antaa uuden suunnan

A reservoir of water three times the volume of all the oceans has been discovered deep beneath the Earth's surface. The finding could help explain where Earth's seas came from.

The water is hidden inside a blue rock called ringwoodite that lies 700 kilometres underground in the mantle, the layer of hot rock between Earth's surface and its core.

The huge size of the reservoir throws new light on the origin of Earth's water. Some geologists think water arrived in comets as they struck the planet, but the new discovery supports an alternative idea that the oceans gradually oozed out of the interior of the early Earth.

"It's good evidence the Earth's water came from within," says Steven Jacobsen of Northwestern University in Evanston, Illinois. The hidden water could also act as a buffer for the oceans on the surface, explaining why they have stayed the same size for millions of years.
Lue koko artikkeli New Scientist

Tämä seismografien tekemä havainto on huikean tärkeä ja vie eteenpäin tutkimusta tästä olennaisesta kysymyksestä - mistä vesi?

Psalmi 19

Auringonnousu Betlehemissä Moabin vuorten takaa 7.4.2014
kuva mikkoL

PSALMI 19

1. Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.

2. Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.
3. Päivä sanoo päivälle, ja yö ilmoittaa yölle.
4. Se ei ole puhetta, se ei ole kieltä, jonka ääni ei kuuluisi.
5. Niiden mittanuora ulottuu yli kaiken maan ja niiden sanat maanpiirin ääriin. Auringolle hän on tehnyt niihin majan.
6. Se on niinkuin ylkä, joka tulee kammiostaan, se riemuitsee kuin sankari rataansa juostessaan.
7. Se nousee taivasten ääristä ja kiertää niiden toisiin ääriin, eikä mikään voi lymytä sen helteeltä.
8. Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan.
9. Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät.
10. Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat.
11. Ne ovat kalliimmat kultaa, puhtaan kullan paljoutta, makeammat hunajaa ja mehiläisen mettä.
12. Myös sinun palvelijasi ottaa niistä vaarin, niiden noudattamisesta on suuri palkka.
13. Erhetykset kuka ymmärtää? Anna anteeksi minun salaiset syntini.
14. Myös varjele palvelijasi julkeilta, älä anna heidän minua hallita. Niin minä pysyn nuhteetonna ja olen paljosta synnistä puhdas.
15. Kelvatkoot sinulle minun suuni sanat ja minun sydämeni ajatukset sinun edessäsi, Herra, minun kallioni ja lunastajani.

[HT] Arkkieliöt

Elämän kolme domeenia. (Kuva Wikimedia)

Ennen 1900-lukua useimmat biologit luokittelivat eliöt joko kasveihin tai eläimiin. Mutta 1950- ja 60-luvulla alettiin ymmärtää, että tämä jako ei riittävästi ottanut huomioon sieniä, alkueläimiä (protisteja) eikä bakteereja. 70-luvulla viiden 'kunnan' järjestelmä sai yleisen hyväksynnän. Samalla tehtiin ylimmällä tasolla jako kahteen ryhmään: prokaryootit (bakteerit) ja eukaryootit (kasvit, eläimet, sienet ja alkueliöt).

Tiedeyhteisöä hätkähdytti kuitenkin 1970-luvun lopulla uusi teoria: tohtori Carl Woese Illinoisin yliopistosta kolleegoineen oli tutkinut prokaryoottien keskinäistä sukulaisuutta DNA-vertailujen avulla ja tullut siihen tulokseen, että prokaryootit jakaantuvat kahteen hyvin erilaiseen ryhmään. Tietyt heidän tutkimansa bakteereiksi aiemmin nimitetyt eliöt, jotka elivät hyvin kuumissa ympäristöissä erottuivat selvästi muista. Woese ehdotti eliöiden jakoa kolmeen domeeniin: Eukaryota, Eubacteria ja Archaebacteria mutta muutti Archaebacteria-nimityksen harhaanjohtavana myöhemmin muotoon Archaea. Woesen jako on saanut laajan hyväksynnän, vaikka kritiikkiäkin on esitetty. Suomenkielellä jako menee siis: aitotumaiset, bakteerit ja arkkieliöt. (Arkkieliöille on ehdotettu uutta suomalaista nimeä 'arkeonit').

Suolaisuutta hyvin sietävät halobakteerit ovat nimestään
huolimatta arkkieliöitä. (Kuva Wikimedia)

 Monet arkkieliöt elävät ääriolosuhteissa. Niitä löytyy merenpohjan kuumien lähteiden läheltä yli 100 asteen lämpötiloista. Jotkut elävät maanpäällisissä kuumissa lähteissä tai hyvin emäksisissä, happamissa tai suolaisissa ympäristöissä. Niitä on myös eläinten ruoansulatuselimistössä ja merenpohjan hapettomissa kerrostumissa.

Arkkieliöitä on kuitenkin runsaasti myös ihan tavallisissa elinympäristöissä, esim. meren planktonin seassa. Niiden on arvioitu muodostavan jopa 20% maapallon biomassasta. Siihen nähden on yllättävää, että juuri mitkään eläimet eivät käytä niitä ravinnokseen. Vasta vuonna 2012 löydettiin syvältä merenpohjasta todella kaikkiruokainen mato, joka käyttää ravinnokseen myös arkkieliöitä.

Arkkieliöt ja fossiilit

Arkkieliöt ovat pieniä, joten niiden fossiilien tutkimus on vaikeaa. Ne voivat myös olla muodoltaan hyvin samanlaisia kuin bakteerit, joten muodosta ei voi välttämättä päätellä kumpi on kyseessä. On kuitenkin  eräs keino, joka antaa johtolankoja. Arkkien solukalvojen lipidit ovat erilaisia kuin muilla eliöillä ja se jättää kemialisia jälkiä kerrostumiin. Tämä erilainen koostumus auttaa arkkieliöitä  myös selviämäään korkeissa lämpötiloissa. Terminologia on sen verran vaikeaa, että otan tähän eroon liittyen suoran lainauksen Wikipediasta:

Archaeal lipid tails are chemically different from other organisms. Archaeal lipids are based upon the isoprenoid sidechain and are long chains with multiple side-branches and sometimes even cyclopropane or cyclohexane rings. This is in contrast to the fatty acids found in other organisms' membranes, which have straight chains with no branches or rings. Although isoprenoids play an important role in the biochemistry of many organisms, only the archaea use them to make phospholipids. These branched chains may help prevent archaeal membranes from leaking at high temperatures.

Noita arkkieliöiden solukalvojen erityisten lipidien jättämiä kemialisia jälkiä on löydetty Grönlannista, Isuan alueelta  maapallon vanhimmista kerrostumista, joiden iäksi on arvioitu 3.8 miljardia vuotta. Näiden kemialisten jälkien tulkinnasta ei tosin olla yksimielisiä tiedeyhteisössä.

Arkkieliöillä voi myös olla osuutensa stromatoliittien synnyssä syanobakteerien lisäksi. Jotkut tutkimukset viittaavat siihen, että kaikki kolme eliöiden domeenia, arkit, bakteerit ja aitotumaiset olivat olemassa jo arkeeisella ajalla, ja näinollen ns. mikrobimatot saattoivat sisältää jopa kaikkia näitä. Virtual Fossil Museum-sivuilla kerrotaan asiasta näin:

As previously noted, stromatolites are most often described as biogenically-produced structures formed by colonies of photosynthesizing cyanobacteria. However, this is an enormous oversimplification given that the weight of scientific evidence suggests that all three domains of life (the Archaeans, Eubacteria, and Eukaryotes) appeared in the Archaean Era, and thus the so-called microbial mats would have contained representatives among all three domains. Just how and when the base of the tree of life split into the three main branches remains one of the most important questions in all of biology and science, and is the source of constant scientific dispute. Which of the prokaryotes came first, the Archaeans or the Eubacteria remains unresolved, and a consensus has emerged that these primitive microorganisms laterally exchanged genes further confounding attempts to validate what begat what during to course of early evolution on earth. Lateral gene transfer belies the concept of the single common ancestor (see Woese, 1998). While formation by colonies of cyanobacteria is probably the primary mechanism for formation of surviving stromatolites in the deep time of the Archaean and half way through the Proterozoic, it is unlikely to have been the only mechanism.

Kuten yllä myös mainitaan, ei olla yksimielisiä kumpi prokaryoottien tyyppi ilmaantui ensin, arkit vai bakteerit. Niiden kehityksen kannalta mielenkiintoinen ja kannatusta saanut teoria on, että alkeelliset mikro-organismit olisivat vaihtaneet perimäainesta suoraan tai bakteriofagien välityksellä, niin että evoluutio ei olekaan sillä tasolla edistynyt pelkästään sukulinjoissa. Tästä käytetään nimitystä horisontaalinen geeninsiirto (engl. myös lateral gene transfer).

                                                     __________________

Lähteitä:

Wikipedia, Archaea
UCMP, Introductrion to the Archaea
UCMP, Archaea: Fossil Record
Virtual Fossil Museum, Archaea and Evolution
Virtual Fossil Museum, Stromatolites, The oldest Fossils

Enceladus - Cassini valokuva

Cassini luotaimen kuva Saturnuksen Encelalds kuusta
kuva NASA APOD

Kuvassa näkyy tuoreita "tiikerin juovia" Encecladuksen pinnalla kameran siniseksi värjääminä.

Katso NASAn ylläpitämiltä Astronomy Picture Of the Day sivuilta upea portretti Saturnuksen pienestä seuralaisesta, jonka uumenissa paksun jääkuoren alla havaitussa järvessä tai meressä ehkä on eläviä mikro-organismeja.

Elämän lyhyt historia

kaavio wikimedia

Äärimmäisen mielenkiintoinen ja vaikeasti tutkittava aihe!

Ei ole montaa vuotta siitä, kun ihmiskunnan tiedot varhaisesta elämästä alkoivat kambrikaudesta.

Mikrobien maailma on mullistanut käsityksemme elämän historiasta.


Valitettavasti nyt ei auta muu, kuin syventyä mikrobimattoihin...

Vanhin mikrobimatto löydetty Australiasta 2013

Moderni Cyanobakteeri-algal matto. Vieananmeri, Venäjä
kuva Aleksey Nagovitsyn via wikimedia

Äskettäin eli marraskuun 8. 2013 Länsi-Australiasta löydettiin hiekkakivestä mikrobien muodostama matto. Fossiilit on ajoitettu 3.48 miljardin vuoden ikäisiksi ja ne edustavat näin vanhinta tunnettua elämää maapallolla.

The fossil is the remains of what once was a purple-and-green slimy, smelly mat of single cell microbes that worked, lived and even communicated together in what is an awful lot like a prehistoric microscopic society. Nora Noffke of Old Dominion University in Virginia found the remnants of this life in sandstone rock in western Australia.

This is likely an ancestor of ours, researchers said.

This tiny fossilized mat, about one-third of an inch thick, would be about 300 million years older than previous complete ancient fossils and about the same age as less complete and still debatable fossils, said study co-author Robert Hazen, a mineralogist at the Carnegie Institution of Science in Washington. He said life on the mat probably had turned sunlight into energy, but unlike life now, probably producing "horribly smelly" sulfur instead of oxygen.

The research was published online last week in the journal Astrobiology.
Excite news

Mitä ovat mikrobit eli mikro-organismit

Antonie van Leeuwenhoek (1680)
Boerhaave museo, Leiden
kuva wikimedia

Mikrobi eli mikro-organismi (kreikan μικρός, mikros, "pieni" ja ὀργανισμός, organismós, "organismi") on mikroskooppisen pieni yksisoluinen tai monisoluinen eliö.

Mikrobiologian isä, hollantilainen Antonie Philips van Leeuwenhoek (1632-1723), havaitsi ne ensimmäisen kerran vuonna 1675 itse rakentamallaan mikroskoopilla.kutsuen niitä nimellä animalclues. Samainen etevä linssien hioja näki myös ensimmäisenä ihmisenä mm. bakteerin, lihaksen säikeitä ja veren liikkeen hiussuonissa.


Mikrobien luokittelu
Mikrobiologia määrittelee useita mikrobien lajeja:

Microorganisms are very diverse; they include all of the prokaryotes, namely the bacteria and archaea; and various forms of eukaryotes, comprising the protozoa, fungi, algae, microscopic plants (green algae), and animals such as rotifers and planarians.

Some microbiologists also classify viruses as microorganisms, but others consider these as nonliving.

Most microorganisms are microscopic, but there are some like Thiomargarita namibiensis, which are macroscopic and visible to the naked eye.
wikipedia

Muistamme, että eukaryotes sisältävät tumallisia soluja.

Mikrobi eläin, keltainen punkki Lorryia formosa
850x suurennos
kuva wikimedia

Mikrobit elävät kaikkialla maapallolla merten syvyyksistä vuorten huipuille. Ne ovat siitä syystä hyviä kandidaatteja elämän alkuaikojen - ja astrobiologian - edustajiksi.

Australiasta tehty löytö osoittaa mikrobien läsnäolon maapallon elämän aamussa!

Enceladus - astrobiologiaa

Kaavakuva Enceladuksesta
Etelänavan luona järvi ja geysireitä
Cassini ja NASA's Deep Space Network
kuva wikimedia

Uutisissa äskettäin ollut Enceladus on Saturnuksen kuu, jonka jäisen kuoren alla on nyt todettu olevan vettä (Reuters). Planeettaa kiertävän Cassini -luotaimen vuosina 2010-12 lähettämien viestien huolellinen analyysi viittaa siihen, että kuoren alla on sulaa vettä kuun kiviytimen ja jääkuoren välissä.

Vesisuihkut Enceladuksen etelänavalla kuun "tiikerijuovista"
vasemmalta oikealle Alexandria, Kairo, Bagdad, Damasko
Cassini luotain
kuva wikimedia

Havainto jään alaisesta merestä selittää Cassinin aiemmin havaitsemat vesisuihkut, geysirit, Enceladuksen etelänavan tuntumassa.

Tutkijat arvelevat, että vesi on sulanut etelänavan alueella Saturnuksen painovoiman ja kitkan vaikutuksesta.


Elämä tarvitsee maata ja vettä 

Kaksi vaihtoehtoa Euroopan rakenteesta
kuva wikimedia

Saturnuksen Enceladus kuu liittyy näin samaten jään alla paljon vettä sisältävien Jupiterin Eurooppa ja Ganymedes kuiden seuraan elämän mahdollisina paikkoina lähiavaruudessa.

Pelkkä vesi ei astrobiologien mukaan vielä riitä elämälle, vaan tarvitaan kallion ja veden kosketuspinta.

Tällainen kosketus ilmeisesti puuttuu Ganymedekseltä, jossa elämän läsnäolo on sen vuoksi vähemmän todennäköistä.

Asian varmistaminen vaatii luotaimen, joka porautuu jääkuoren läpi sen alla syvällä olevaan sulaan veteen ja lähettää sieltä signaaleja havainnoistaan. NASA suunnittelee parhaillaan yhdessä ESAn kanssa tällaista luotainta Euroopan tutkimukseen.



Enceladus Kreikan mytologiassa

Ateena voittaa Enceladus jättiläisen
Attikan punamustaa keramiikkaa noin 525 eKr., Louvre Pariisi
kuva wikimedia

Engkekalos, Ἐγκέλαδος, "Aseisiin trumpetilla puhaltaja" on gigantti, yksi Gaian (maan) jättimäisistä lapsista, joka siksi kastroidun Uranuksen verestä.

Giganttien alaraajat olivat käärmäiset ja jalkaterät lohikäärmeen, vaikka sitä ei taiteessa aina kuvattu. 

Olympoksen jumalten ja giganttien taistelussa Ateena jumalatar lävistää keihäällään Enceladuksen. Jätti haudataan Sisiliaan Etnan alle. Tulivuoren tärinä on tuskissaan vääntelehtivä Enceladus ja sen syöksemä tuli ja savu Enceladuksen hengitystä.

Näin Enceladus kuun valtavat vesihöyryt, geysirit, ovat avaruusajan Enceladuksen hengitystä!

________

kirjoitus perustuu wikipedian artikkeliin. Lue se kokonaisuudessaan tästä.

Paljonko merissä on vettä?

Maapallon vesi yhtenä pallona
kuva Howard Perlman

Meri peittää kyllä 71% maapallon pinta-alasta.

Mutta meret ovat suhteellisen matalia, keskimäärin 4.25 km.

Syvin tunnettu kohta on Tyynellä valtamerellä Guam saaren luona Mariana syvännössä, vuonna 1875 havaittu Challenger Deep. (National Ocean Service)

Havainnollinen kuva antaa vaikutelman, että teoria vettä sisältävästä asteroidista ei ole mitenkään mahdoton.

Mutta kuten sanottu, avaruus-vesi ei selitä maan pintakuoren erikoisia ominaispiirteitä, kuivan maan ja merenpohjan välistä eroa.

Merenpohjan kivikehän ikä

Kivikehän ikä mantereiden ja merten alla
kuva wikimedia

Havainnollinen kuva näyttää punertavilla väreillä nuorimmat alueet, joissa mannerlaattojen kohtaaminen nostaa magmaa pintaan, vihreällä keski-ikäiset ja sinisellä vanhimmat merenpohjat (Välimeri, Teetis meri).

Tämä on nykyinen tilanne.

Maapallon pintakuoren historian alussa oli nykyisten tietojen mukaan yksi ainoa supermanner, Ur, jota ympäröi alkumeri. Tämä on mannerlaattojen liikkeen myötä sitten hajonnut kappaleiksi, aikamme maapallon mannerten palapeliksi.

Supercontinent name	Age (Ga: billions of years ago, Ma: millions of years ago)
Ur (Vaalbara)	~3.6-2.8 Ga
Kenorland	~2.7-2.1 Ga
Protopangea-Paleopangea	~2.7-0.6 Ga
Columbia (Nuna)	~1.8-1.5 Ga
Rodinia	~1.25-0.75 Ga
Pannotia	~600 Ma
Pangaea	~300 Ma

taulukko wikipedia

Nämä vanhat merenpohjat ovat hautautuneet ja muovautuneet tektonisten liikkeiden seurauksena lähes tunnistamattomiksi.

Käsitykseni mukaan ensin oli maa - 4.6 miljardia vuotta sitten muodostuneen planeetan tulisesta alusta hitaasti jäähtyvä. Maan ohut pintakuori on jähmettynyt mahdollisesti jo 4 miljardia vuotta sitten.

Tähän perustukseen tulee sitten jostain valtavasti vettä, mahdollisesti vain yhden kerran. Tämä vesi on kokoontuneena rakenteellisesti ja kemiallisesti kuivan maan mannerlaatoista eroavissa merialtaissa.

Maanpintakuoren laatoissa on myös paljon vettä, järviä, jokia, lähteitä ja puroja. Tämä on useimmiten raikasta suolatonta vettä, kun merivesi on kauttaaltaan suolaista.

Maan ja merenpohjan perustava ero

Merenpohja Etelämantereen alla
kuva wikimedia

Merialtaiden pohja
Maapallon pintakuoressa on kivikehä (litosphere). Tämä on huomattavasti ohuempi ja tiheämpi kuin mannerlaattojen kivikehä ja rakentuu toisenlaisesta elementistä.

Oceanic crust is the part of Earth's lithosphere that surfaces in the ocean basins.

Oceanic crust is primarily composed of mafic rocks, or sima, which is rich in iron and magnesium.

It is thinner than continental crust, or sial, generally less than 10 kilometers thick, however it is denser, having a mean density of about 2.9 grams per cubic centimeter as opposed to Continental which has a density of about 2.7 grams per cubic centimeter.
wikipedia

Sima ja Sial
Ratkaisevan tärkeää maan ja merenpohjan eron ymmärtämiselle on niiden kemiallinen rakenne

Sima on silikonia ja magnesiumia

Sial on silikonia ja alumiinia.

Meren pohja

Merentutkimuksen terminologiaa
kuva wikimedia

Lainaan tähän tekstiä wikipedian lyhyestä artikkelista Seabed


Merenpohjan rakenne

Merenpohjan harjanne ja syvän meren venttiili
kuva wikimedia

Most of the oceans have a common structure, created by common physical phenomena, mainly from

• tectonic movement, and 
• sediment from various sources. 

The structure of the oceans, starting with the continents, begins usually with a continental shelf, continues to the continental slope – which is a steep descent into the ocean, until reaching the abyssal plain – a topographic plain, the beginning of the seabed, and its main area.

The border between the continental slope and the abyssal plain usually has a more gradual descent, and is called the continental rise, which is caused by sediment cascading down the continental slope.

The mid-ocean ridge, as its name implies, is a mountainous rise through the middle of all the oceans, between the continents. Typically a rift runs along the edge of this ridge.

Along tectonic plate edges there are typically oceanic trenches – deep valleys, created by the mantle circulation movement from the mid-ocean mountain ridge to the oceanic trench.

Hotspot volcanic island ridges are created by volcanic activity, erupting periodically, as the tectonic plates pass over a hotspot.

In areas with volcanic activity and in the oceanic trenches there are hydrothermal vents – releasing high pressure and extremely hot water and chemicals into the typically freezing water around it.

Merenpohjan piirteitä

Each area of the seabed has typical features such as

• common soil composition, 
• typical topography, 
• salinity of water layers above it, 
• marine life, 
• magnetic direction of rocks, and 
• sedimenting.

Seabed topography is flat where sedimenting is heavy and covers the tectonic features. Sedimenting comes from various sources:

• Land erosion sediments, brought mainly by rivers,
• New "young rock" – New magma of basalt composition, from the mid-ocean ridge.
• Underwater volcanic ash spreading, especially from hydrothermal vents.
• Microorganism activity.
• Sea currents eroding the seabed itself,
• Marine life: corals, fish, algae, crabs, marine plants and other biological created sediment.

Where sedimenting is avoided, such as in the Atlantic ocean especially in the northern and eastern Atlantic, the original tectonic activity can be clearly seen as straight line "cracks" or "vents" thousands of kilometers long.

Brine pools are another seabed feature, usually connected to cold seeps.


Merenpohjan elämää

Benthos
Benthos is the community of organisms which live on, in, or near the seabed, the area known as the benthic zone.

This community lives in or near marine sedimentary environments, from tidal pools along the foreshore, out to the continental shelf, and then down to the abyssal depths.

The benthic zone is the ecological region on, in and immediately above the seabed, including the sediment surface and some sub-surface layers. Benthos generally live in close relationship with the substrate bottom, and many such organisms are permanently attached to the bottom.

The superficial layer of the soil lining the given body of water, the benthic boundary layer, is an integral part of the benthic zone, and greatly influences the biological activity which takes place there. Examples of contact soil layers include sand bottoms, rocky outcrops, coral, and bay mud.


Savupiiput
Recently there has been the discovery of abundant marine life in the deep sea, especially around hydrothermal vents. Large deep sea communities of marine life have been discovered around black and white smokers – hydrothermal vents emitting typical chemicals toxic to humans and most of the vertebrates. This marine life receives its energy from both the extreme temperature difference (typically a drop of 150 degrees) and from chemosynthesis by bacteria.


Lainaukset kaikki wikipedia


Kommentti
Syvänmeren elämä kiinnostaa maapallon elämän historian tutkijoita. Olemme tässä blogissa edellä tutustuneet teoriaan svyän meren hapen lisääntymisestä tämän elämän tuotteena.

Merenpohjan arvoitus

This photo of Ultimate Land/Sea Adventure is courtesy of TripAdvisor

Veden alkuperän ja merten synnyn parissa on edelleen monia avoimia kysymyksiä, joiden parissa maapallon historian tutkimus painii. Edellä näimme seitsemän erilaista selitysmallia, mistä vesi alunperin olisi voinut tulla.

Oletetaan esimerkiksi, että avaruudesta iski rutikuivaan, mutta pinnaltaan jäähtyneeseen maapalloon vesipallo, vaikkapa suuri asteroidi tai kaksi. Saman ongelman kohtaamme, valitsimme seitsemästä minkä mallin tahansa, tai kehitämme kahdeksannen teorian.

[Tämä oletus herättää kysymyksen, miksi vain kerran. No, voimme olettaa kyllä, että alussa useammankin kerran, ei taida vesipallo jättää suurta kraateria!]

Talonpoikaisjärki sanoo, että vesi leviäisi maapallon pintakuoren muodostumien mukaan. Vedet kokoontuisivat painovoiman vaikutuksesta matalimmille alueille ja näin syntyisi meri.

Ei siinä mitään...

Paitsi, että näin ei tilanne ole.

Mannerlaattojen rakenne meren pohjassa on aivan toisenlainen kuin kuivan maan rakenne. Vettä varten on maapallolla siis omat alltaansa, melko isot. Alussa muodostui yksi ainoa valtava maa-alue, pangea (kaikki maa), joka oli merten keskellä. Se on sitten mannerlaattojen liikkeessä hajonnut kappaleiksi, jotka maailmankartasta tänään hyvin tunnemme mantereina, Euraasia, Pohjois ja Etelä Amerikka, Afrikka, Australia. Merta välissä.

Siivu maapallon ytimestä pintaan
kuva wikimedia

Talonpoikaisjärki voisi spekuloida, että mannerlaattojen liikkeet ovat puskeneet ylös kuivaa maata ja vetäneet kuin purukumin litteäksi ja tasaiseksi merten pohjat.

Paitsi, että näin ei tilanne ole.

Toisen maalimansodan jälkeen merenpohjan tutkimus on käynyt sukellusveneiden ja muiden syvälle pääsevien laitteiden avulla tehokkaana ja paljon kiehtovaa sieltä on löytynyt.

Summa summarum - maapallo on suurelta osin merten peitossa, ja merenpohja on erilainen kuin kuiva maa.

Tämä on tieteen suuri arvoitus, ja varmaan ainakin seitsemän teoriaa on olemassa sen selittämiseksi. (Minä en tosin tunne yhtään.)

Teologinen kommentti
Oletko pannut merkille, kuinka ensimmäinen luomiskertomus Raamatun ensi lehdillä kääntää katseen asioihin, jotka ovat kuumia perunoita modernin tieteellisen tutkimuksen selvitellessä universumin ja maapallon ja elämän alkuvaiheita.

Valo

Vesi

Veden ja maan erottaminen

Koplaus on erittäin löysä täysin erilaisen maailmankuvien takia, mutta isossa skaalassa tämä katseen kohdistaminen näihin asioihin Raamatun ikivanhassa tekstissä on mielestäni suorastaan hämmästyttävää.

Kreationistit katsovat tehtäväkseen sen sijaan osoittaa tiukan koplauksen, ja todistaa tieteellisen tutkimuksen saavutusten perusteella, että maapallon on luotu ensin ja että vesikehä on aurinkokunnan reunoilla ja että kosmoksen miljardien vuosien historia selittyy ajan suhteellisuudella.
He vääristävät sekä luonnon että Jumalan Sanan.

Mistä vesi maapallolle? Tieteellisiä teorioita

Maapallo kuvattuna Apollo 17:sta 7.12. 1972
Ehkä tähän mennessä hienoin portretti maapallosta
kvua wikimedia

Veden alkuperä maapallolla on tieteelle edelleen hämärän peitossa. ("Selvä kuin vesi" ei siis ole kovin onnistunut vertaus.)

Ensinnäkin on todettava, että syvässä avaruudessa ja aurinkokunnssa on paljon vettä.

Much of the universe's water is produced as a byproduct of star formation. When stars are born, their birth is accompanied by a strong outward wind of gas and dust. When this outflow of material eventually impacts the surrounding gas, the shock waves that are created compress and heat the gas. The water observed is quickly produced in this warm dense gas.

On 22 July 2011 a report described the discovery of a gigantic cloud of water vapor containing "140 trillion times more water than all of Earth's oceans combined" around a quasar located 12 billion light years from Earth. According to the researchers, the "discovery shows that water has been prevalent in the universe for nearly its entire existence".

Water has been detected in interstellar clouds within our galaxy, the Milky Way. Water probably exists in abundance in other galaxies, too, because its components, hydrogen and oxygen, are among the most abundant elements in the universe. Based on models of the formation and evolution of the Solar System and that of other star systems, most other planetary systems are likely to have similar ingredients.
wikipedia

Mutta mistä ja milloin tulee maan pintakuoresta 71%  peittävä vesimäärä?


Teorioita

Some of the most likely contributory factors to the origin of the Earth's oceans are as follows:

1. The cooling down of the primordial world to the point where the outgassed volatile components were held in an atmosphere of sufficient pressure for the stabilization and retention of liquid water.
2. Comets, trans-Neptunian objects or water-rich meteoroids (protoplanets) from the outer reaches of the main asteroid belt colliding with the Earth may have brought water to the world's oceans. 
3. Measurements of the ratio of the hydrogen isotopes deuterium and protium point to asteroids, since similar percentage impurities in carbon-rich chondrites were found in oceanic water, whereas previous measurement of the isotopes' concentrations in comets and trans-Neptunian objects correspond only slightly to water on the Earth.
4. Biochemically, during the Great Oxygenation Event, via redox reactions and photosynthesis.
5. Gradual leakage of water stored in hydrous minerals of the Earth's rocks.
6. Photolysis: radiation can break down chemical bonds on the surface.
7. Planetesimals heated by the decay of aluminum. This could cause water to rise to the surface.

wikipedia

Valitseppa siitä seitsemän joukosta, tai niiden yhdistelmästä!

tai jotain aivan muuta - Nobelin palkinto odottaa...

Mistä vesi maapallolle? Tulinen alku

Sininen planeetta
kuva Hameed

Vesi ja meri mainitaan aivan luomiskertomuksen alussa, ensimmäisten asioiden joukossa, joista Jumala huolehti.

Jumala sanoi: "Kokoontukoot taivaankannen alapuolella olevat vedet yhteen paikkaan, niin että maan kamara tulee näkyviin." Ja niin tapahtui. Jumala nimitti kiinteän kamaran maaksi, ja sen paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän nimitti mereksi. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.
Gen 1:9-10

Maapallon pinnasta 71% on veden peitossa ja lähes kaikki tuntemamme elämänmuodot ovat siitä riippuvaisia. Kaikesta planeettamme vedestä 96.5% on meressä, joka mainitaan Raamatun alussa.

Mitä aikamme luonnontiede kertoo alussa olevasta vedestä?

Tulinen alku


Aurinkokunnan synnyn tutkimuksen edistyessä on muodostunut yhä rajumpi ja väkivaltaisempi kuva tapahtumista. Painovoima vetää avaruuden vetyä kohti uuden tähden syövereitä, jossa se syttyy palamaan fuusioreaktiossa, atomien yhtyessä heliumiksi (2). Pyörivää infernoa ympäröi pilvi avaruuden tomua, räjähtäneiden tähtien syöksemää ainetta, törmäileviä lohkareita ja paljon muuta. Tässä proto-planeetta kiekossa muodostuvat aurinkoa ympäröivät planeetat melkoisella kolinalla.

Auirinko syntyy Linnunradan kanssa samoihin aikoihin noin 4.6 miljardia vuotta sitten. Tellus on aluksi hirmuisen kuumana laavana kiehuva avaruuden tomusta kääritty pallo, jonka sisuksiin laskeutuu rauta-nikkeli sydän. Joku iso möhkäle lätkäisee maapalloon semmoisella voimalla, että kuun muodostava aines sinkoutuu siitä avaruuteen.

Maan pintakuoren jäähtyessä muodostuu ohut kova pintakuori, jossa on erilaisia kivilajeja. Vanhimpia näistä kivistä löydetään seuduilta, joissa luonnon muokkautuminen on paljastanut tai tuonut niitä pintaan ihmisen tutkittaviksi.

Järkikin sanoo, että aurinkokunnan tulisessa alussa ja maapallon huippukuumissa varhaisimmissa vaiheissa sen enempää nestemäistä kuin höyryävää vettä ei ole ollut.

Maailmankaikkeus alkoi elmälle sietämättömissä olosuhteissa.

Maapallon historia alkoi vedelle sietämättömissä olosuhteissa.

Mitä on vesi?

H₂O
Vesi on molekyyli, jossa yksi happiatomi ja kaksi vetyatomia ovat kiinni toisissaan.

Nykyisen käsityksen mukaan avaruudessa on paljon vesimolekyylejä.

Miten happi- ja vetyatomit ovat kiinni toisissaan?

Wikipedia käyttää vettä kuvatessaan vuonna 1939 käyttöön otetettua termiä kovalenttisidoksi (covalent bond). Atomeiden ytimiä kiertävät yhteiset elektronit, kuten piirroksen vetymolekyylissä H₂. Valenssit täsmäävät (1 ja 1), joten vetymolekyyli on elektronisesti neutraali.

Kovalenttisidos H₂
kuva wikimedia

Vetysidos 

Vesimolekyylien välinen vetysidos
kuva wikimedia

Vetysidoksessa (hydrogen bonding H-bond) vetyatomit (1) liittyvät suoraan vahvasti elektronegatiiviseen atomiin, typpi (7), happi (8) tai fluori (9). Kuvassa näemme dipolaariset sidokset, jotka on merkitty +8 ja -8 parein.

Tämä on hankalaa hieman hankalaa kaltaiselleni amatöörille, joten sen sijaan että kirjoitan läpiä päähäni, annan asiantuntijan selvittää ytimekkäästi asian ydintä

A hydrogen bond is the attraction between the lone pair of an electronegative atom and a hydrogen atom that is bonded to either nitrogen, oxygen, or fluorine.

The hydrogen bond is often described as a strong electrostatic dipole-dipole interaction.

However, it also has some features of covalent bonding: it is directional, stronger than a van der Waals interaction, produces interatomic distances shorter than the sum of van der Waals radius, and usually involves a limited number of interaction partners, which can be interpreted as a kind of valence.

Intermolecular hydrogen bonding is responsible for the high boiling point of water (100 °C) compared to the other group 16 hydrides, which have no hydrogen bonds.

Intramolecular hydrogen bonding is partly responsible for the secondary, tertiary, and quaternary structures of proteins and nucleic acids. It also plays an important role in the structure of polymers, both synthetic and natural.
wikipedia

Veden kemiallinen rakenne, sen atomien ja molekyylien väliset suhteet, antavat sille ominaisuuksia. Tässä mainitaan ainoastaan korkea kiehumispiste. Erityisen jännittävä ja merkittävä on veden outo käyttäytyminen nollapisteen tuntumassa, joka estää esimerkiksi järvien jäätymisen pohjaa myöten ja kalojen joukkopakastumisen. Varmasti veden ominaisuuksista ja rakenteista on kirjoitettu hyvin paljon alan kirjallisuudessa.


Kvanttimekaniikka
Ei tässä vielä kaikki vetysidoksesta ja veden rakenteesta. Molekyylien välisiä erilaisia vetovoimia voidaan katsella myös toisella tavalla kvanttimekaniikan näkökulmasta.

Intermolecular forces observed between atoms and molecules can be described phenomenologically as occurring between permanent and instantaneous dipoles, as outlined above.

Alternatively, one may seek a fundamental, unifying theory that is able to explain the various types of interactions such as hydrogen bonding, van der Waals forces and dipole-dipole interactions. Typically, this is done by applying the ideas of quantum mechanics to molecules, and Rayleigh–Schrödinger perturbation theory has been especially effective in this regard.

When applied to existing quantum chemistry methods, such a quantum mechanical explanation of intermolecular interactions, this provides an array of approximate methods that can be used to analyze intermolecular interactions.
wikipedia

Alussa teemamme edellyttää paneutumista kvanttimekaniikkaan, mutta jääköön tässä viitteeksi tuleville harjoituksille!



Teologinen kommentti
Vesi on niin ihmeellinen aine, että ei ole ihme, että vesi on niin olennainen asia Raamatussa ja kristillsessä kirkossa, kasteen vesi Jordanilla, elämän vesi Syykarin kaivolla!

Genesis ja meri

Raamattu alkaa näillä sanoilla:

Alussa Jumala loi taivaan ja maan.

Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.

Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli. Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä, ja hän nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä.

Jumala sanoi: "Tulkoon kaartuva kansi vesien väliin, erottamaan vedet toisistaan." Jumala teki kannen ja erotti toiset vedet sen alapuolelle ja toiset sen yläpuolelle. Niin tapahtui, ja Jumala nimitti kannen taivaaksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni toinen päivä.

Jumala sanoi: "Kokoontukoot taivaankannen alapuolella olevat vedet yhteen paikkaan, niin että maan kamara tulee näkyviin." Ja niin tapahtui. Jumala nimitti kiinteän kamaran maaksi, ja sen paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän nimitti mereksi. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.
1 Ms 1:1-9

Keskustelua tekstistä

1. Merta ei erityisesti luoda
Kirjoituksessa ei lue Alussa Jumala loi taivaan, maan ja meren.

Jumala ei teksissä myöskään sano Tulkoon meri! tavalla, joka olisi verrattavissa majesteettiseen Tulkoon valkeus!

Voimme siksi arvella, että luomiskertomuksen kirjoittajalle vesi on jonkinlainen peruselementti, alkuun ilman muuta kuuluva asia.

2. Tohu vebohu

והארץ היתה תהו ובהוvehaaretz haita tohu vebohu. 
Gen 1:2a

Kirkkoraamatun suomennos autio ja tyhjä on mielekäs, mutta heprean ilmaisussa on mukana kaoottinen sävy.
King James käänsi vaikean kohdan hienosti  And the earth was without form
Martti Luther taas KR tavoin Und die Erde war wüst und leer


3. Tehom
 וחשׁך על־פני תהום
vehosekh al pne tehom
Gen 1:2b

KR "pimeys peitti syvyydet" on suomea. Kirjaimellisesti tämä olisi "ja pimeys syvyyden pinnalla".. Tiedämme vedenpaisumuskertomuksesta, että tehom syvyydet olivat vettä.
majane tehom
Ja syvyyden lähteet ja taivaan akkunat sulkeutuivat, ja sade taivaasta taukosi. 
Gen 8:2

Tehom (Hebrew: תְּהוֹם‎), literally the Deep or Abyss (Greek Septuagint: ábyssos), refers to the Great Deep of the primordial waters of creation in the Bible. Tehom is a cognate of the Akkadian word tamtu and Ugaritic t-h-m which have similar meaning. As such it was equated with the earlier Sumerian Tiamat.

It was from here that the waters of Noah's flood had their origin and the place that God temporarily receded the Red Sea for the Israelites to pass over before destroying the pursuing Egyptian army, and the place that God will dry up for the righteous to walk on towards their redemption at the End of Days (Isaiah 11:15, context entire ch. 11).

In contrast to this, in another book from the Jewish Bible the drying of the Tehom will be a punishment to the wicked rather than a reward. (Isaiah 19:5)

Robert R. Stieglitz stated that Eblaitic texts demonstrate the equation of the goddess Beruth in the mythology of Sanchuniathon with Ugaritic thmt and Akkadian Tiâmat
wikipedia

4. Jumalan Henki ja vesi
ורוח אלהים מרחפת על־פני המים׃

veruakh elohim marhepet al pne hamaim

Jumalan henki liikkui vetten yllä Gen 1:3

sanan marpehet juurena on verbi radaf liikkua linnun tavoin, liihotella

Erityisen kaunis ja salaperäinen ilmaus!

Pyhä Henki ja vesi ovat erityisesti Johanneksen evankeliumissa kirkkaina, ja sielläkin salaperäisyyden verhoamina.


5. Raqia
ויאמר אלהים יהי רקיע בתוך המים ויהי מבדיל בין מים למים׃ 
vaijomar elohim jehi raqia betokh hamaim vaijhi mavdil bein maim lemaim
Ja Jumala sanoi: "Tulkoon taivaanvahvuus vetten välille erottamaan vedet vesistä".
Gen 1:6

Luomisen toisena päivänä Jumala tekee perustavaa rakennustyötä. tehom syvyydet erotetaan nyt ylhäällä olevista vesistä taivaan kannella, heprean raqia.

KR 1992 kääntää sanan raqia "kaartuva kansi".

Ja syvyyden lähteet ja taivaan akkunat sulkeutuivat, ja sade taivaasta taukosi. 
Gen 8:6

Kertomuksen kirjoittaja saattoi ajatella merta sekä maan alla olevia "pohjavesiä", jotka syvä kaivo tavoittaa ja joka lähteistä kumpuaa. Ylhäällä taivaan kannen takana taivaassa olivat toiset vedet, jotka taivaan ikkunoiden auetessa tulivat sateina maahan.


6. Veden ja maan erottaminen
Ja Jumala sanoi: "Kokoontukoot vedet, jotka ovat taivaan alla, yhteen paikkaan, niin että kuiva tulee näkyviin". Ja tapahtui niin.

Ja Jumala kutsui kuivan maaksi, ja paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän kutsui mereksi. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.

Gen 1:9-10

Luomisen perustavat puitteet saavat muotoa kahdella erottamisella 

- syvyyden vedet (tehom) erotetaan taivaan kannella (raqia) taivaan vesistä

- vedet kokoontuvat mereen ja kuiva maa paljastuu

Tämän valmistelun jälkeen alkaa elämän luomisen kuvaus.

Tieteellinen kommentti
Luomiskertomuksen maininnat vedestä ovat modernin tieteen kannalta muinaista maailmankuvaa, jonka ymmärtäminen vaatii hyvää heprean kielitaitoa ja muinaisen Lähi-idän, etenkin Mesopotamian kulttuurien tuntemusta.


___
Teksti on myös blogissa Kirjoituksia Raamatusta