keskiviikko 24. syyskuuta 2014

[HT] Elämä monimuotoistuu

Ja Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja..."

Elämää ediacarakauden
meressä (Kuva Wikimedia)
Ediacarakaudella (635-542 mvs) ilmaantuivat ensimmäiset mutkikkaat monisoluiset eliöt. Ajalle tyypillisiä ovat sangen erikoisen näköiset, paikallaan pohjaan kiinnittyneinä eläneet merieliöt. Monet ediacara-eliöt olivat hyvin litteitä, joskus pyöreitä ja joskus pitkulaisia. Litteys liittyi luultavasti eläinten alkeellisuuteen ja tukirangan puutteeseen.

Ediacaran eläimistöön kuului merisulkamaisia eläimiä, meduusoja, sienieläimiä, jaokkeisia käsnäjalkaisia muistuttavia eläimiä ja monia vielä luokittelemattomia eliöitä.  Ediacaran loppupuolelta on löydetty matojen ja muiden eliöiden mutaan jättämiä, myöhemmin kivettyneitä jälkiä.

Ediacarakausi näyttää päättyneen suureen joukkosukupuuttoon, josta vain pieni osa lajeista selvisi.


Kuvassa mm: Sienieläimiä muistuttavia  archaeocyatideja,
merimakkaroita, simpukkoja muistuttavia lonkerojalkaisia,
makkaramatoja, niveljalkaisia (sidneyia, canadaspis, trilobiitit)
ja merilevää (Kuva Wikimedia)

Kambrikausi (542-490 mvs) oli monisoluisten kuorellisten merieläinten nopean kehityksen aikaa.  Uusia lajeja ja eläinryhmiä syntyi nopeasti, jotkin katosivat yhtä nopeasti.  Kuoret kehittyivät suojaksi eläimille petoja vastaan.









Asaphiscus wheeleri-trilobiitin
fossiili
(Kuva Wikimedia)


Kambrikauden elämä oli enimmäkseen merissä.  Äyriäisten sukuiset niveljalkaiset trilobiitit jättivät runsaasti fossiileja kauden kerrostumiin. Suurin osa trilobiittilajeista oli vain joidenkin senttien pituisia, kookkain löydetty fossiili kuitenkin 72 cm. Kauden eläimistöön kuului muitakin varhaisia niveljalkaisia,  jaokkeisia matoja, simpukoita, kotiloita, simpukkaa muistuttavia lonkerojalkaisia, piikkinahkaisia, sienieläimiä ja niiden sukupuuttoon kuolleita sukulaisia archaeocyatideja.

Anomalocaris (Kuva Wikimedia)



Kambrikauden suurin eläin oli 60 cm - 2 m   pituinen Anomalocaris.  Anomalocarikset lienevät olleet trilobiitteja saalistaneita petoja.
Anomalocaris  luokitellaan (kadonneeseen) pääjaksoon Lobopodia, jonka arvellaan olevan lähellä niveljalkaisia. Sillä oli kuitenkin muista niveljalkaisista selvästi poikkeavat suu ja kylkilisäkkeet, eikä tiedetä miten läheistä sukua se on muille niveljalkaisille.

Pikaia (Kuva Wikimedia)

Ankeriasmainen  Pikaia oli pitkään vanhin tunnettu selkäjänteinen. Pikaian löysi Charles Walcott v. 1911 tutkiessaan Burgess Shalen kambrikautisia fossiileja Kanadassa. 1900-luvun lopulla kuitenkin löytyi toiselta tärkeältä fossiilialueelta, Chengjiangista, 10 mv vanhempi samantyyppinen fossiili, ajalta 535 mvs. Lajille on annetu nimi Cathaymyrus diadexus.

Kambrikautisista kerrostumista löytyy niin paljon uusia elämänmuotoja, että puhutaan usein kambrikauden lajiräjähdyksestä. Ilmiö voi kuitenkin näkyä kerrostumissa liioiteltuna, koska aiemmista eliöistä ei ole jäänyt niin paljon fossiileja. Sanotaan myös, että valtaosa eläinkunnan nykyisistä pääjaksoista on saanut alkunsa kambrikaudella. Monien pääjaksojen eliöt ovat kuitenkin 'pehmeärakenteisia' ja huonosti fossiloituvia, joten ei voida olla varmoja milloin ne ovat ilmestyneet. Geenitutkimusten perusteella 'lajiräjähdys' on saattanut alkaa jo ennen kambrikautta. 'Kovaa faktaa' eli fossiileja on löytynyt seuraavista pääjaksoista kambrikaudelta, polttiaiseläimistä ja sienieläimistä jopa edeltävältä ediacarakaudelta:


Lähteitä: 
Wikipedia, Ediacarakausi, Kambrikausi,  Cambrian explosion ym.
UCMP, Chart of First Appearances of Metazoans
Michael Lynch, The age and relationships of the major animal phyla

3 kommenttia:

  1. Kiitos Hannu hyvästä yleiskatsauksesta! Gaia äiti on tullut elämästä raskaaksi pitkän odottamisen jälkeen (ensimmäiset eliöt taisivat olla sinileviä jo kolmisen miljardia vuotta sitten, kuten olemme puhuneet, maapallon ilmakehän rakentajat)

    Tämä on tavattoman kiehtovaa aikaa, Ediacaran vielä kovin heikosti tunnettu ja kontrastissa kambrikauden räjähdykseen.

    Erityisen merkittävänä keskusteluillemme pidän sitä, että Darwinin elämän puu, looginen kehitys siemestä tuuheaksi puuksi, jonka oksilla linnut laulavat, on tullut uuteen valoon. Kambrikaudella ilmeisesti tosiaan ovat läsnä jo kaikki maapallon elämän muodot alkuvaiheessaan, joten puun sijasta kuva on pikemmin "elämän pensas" jonka juuria ediacaran kaudella pikkuhiljaa saadaan näkyviin.

    VastaaPoista
  2. Stephen Jay Gould kertoo kirjassaan Ihmeellinen elämä Burgessin esiintymän ihmeellisistä eläimistä. Edelleenkin elämän puusta on paljon hämärän peitossa. Tutkittavaa kuitenkin löytyy koko ajan lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Evoluutiossa on jotain hyvin salaperäistä ja ihmeellistä. Miten se voi olla niin 'luomisvoimainen'... valtavia 'keksintöjä' kuten erilaiset aistit, älylliset toiminnot... ja toisaalta on syntynyt kaikenmaailman 'inhottavia' loisiakin, jotka tunkeutuvat vaikkapa toisen otuksen aivoihin ja alkavat ohjata sitä... Toisaalta sen ihmeellisyys saa heti ajattelemaan Jumalaa, ja toissaalta jotkut luonnon piirteet on suorastaan vaikea ajatella Jumalan luomistyöksi...

      Onko maailma luotu 'villiksi taistelun näyttämöksi', jossa meidänkin tehtävämme on taistella oma taistelumme - ja sitten vasta tarkoitus selviää...

      Poista