Psalmi 19

Auringonnousu Betlehemissä Moabin vuorten takaa 7.4.2014
kuva mikkoL

PSALMI 19

1. Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.

2. Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.
3. Päivä sanoo päivälle, ja yö ilmoittaa yölle.
4. Se ei ole puhetta, se ei ole kieltä, jonka ääni ei kuuluisi.
5. Niiden mittanuora ulottuu yli kaiken maan ja niiden sanat maanpiirin ääriin. Auringolle hän on tehnyt niihin majan.
6. Se on niinkuin ylkä, joka tulee kammiostaan, se riemuitsee kuin sankari rataansa juostessaan.
7. Se nousee taivasten ääristä ja kiertää niiden toisiin ääriin, eikä mikään voi lymytä sen helteeltä.
8. Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan.
9. Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät.
10. Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat.
11. Ne ovat kalliimmat kultaa, puhtaan kullan paljoutta, makeammat hunajaa ja mehiläisen mettä.
12. Myös sinun palvelijasi ottaa niistä vaarin, niiden noudattamisesta on suuri palkka.
13. Erhetykset kuka ymmärtää? Anna anteeksi minun salaiset syntini.
14. Myös varjele palvelijasi julkeilta, älä anna heidän minua hallita. Niin minä pysyn nuhteetonna ja olen paljosta synnistä puhdas.
15. Kelvatkoot sinulle minun suuni sanat ja minun sydämeni ajatukset sinun edessäsi, Herra, minun kallioni ja lunastajani.

[HT] Arkkieliöt

Elämän kolme domeenia. (Kuva Wikimedia)

Ennen 1900-lukua useimmat biologit luokittelivat eliöt joko kasveihin tai eläimiin. Mutta 1950- ja 60-luvulla alettiin ymmärtää, että tämä jako ei riittävästi ottanut huomioon sieniä, alkueläimiä (protisteja) eikä bakteereja. 70-luvulla viiden 'kunnan' järjestelmä sai yleisen hyväksynnän. Samalla tehtiin ylimmällä tasolla jako kahteen ryhmään: prokaryootit (bakteerit) ja eukaryootit (kasvit, eläimet, sienet ja alkueliöt).

Tiedeyhteisöä hätkähdytti kuitenkin 1970-luvun lopulla uusi teoria: tohtori Carl Woese Illinoisin yliopistosta kolleegoineen oli tutkinut prokaryoottien keskinäistä sukulaisuutta DNA-vertailujen avulla ja tullut siihen tulokseen, että prokaryootit jakaantuvat kahteen hyvin erilaiseen ryhmään. Tietyt heidän tutkimansa bakteereiksi aiemmin nimitetyt eliöt, jotka elivät hyvin kuumissa ympäristöissä erottuivat selvästi muista. Woese ehdotti eliöiden jakoa kolmeen domeeniin: Eukaryota, Eubacteria ja Archaebacteria mutta muutti Archaebacteria-nimityksen harhaanjohtavana myöhemmin muotoon Archaea. Woesen jako on saanut laajan hyväksynnän, vaikka kritiikkiäkin on esitetty. Suomenkielellä jako menee siis: aitotumaiset, bakteerit ja arkkieliöt. (Arkkieliöille on ehdotettu uutta suomalaista nimeä 'arkeonit').

Suolaisuutta hyvin sietävät halobakteerit ovat nimestään
huolimatta arkkieliöitä. (Kuva Wikimedia)

 Monet arkkieliöt elävät ääriolosuhteissa. Niitä löytyy merenpohjan kuumien lähteiden läheltä yli 100 asteen lämpötiloista. Jotkut elävät maanpäällisissä kuumissa lähteissä tai hyvin emäksisissä, happamissa tai suolaisissa ympäristöissä. Niitä on myös eläinten ruoansulatuselimistössä ja merenpohjan hapettomissa kerrostumissa.

Arkkieliöitä on kuitenkin runsaasti myös ihan tavallisissa elinympäristöissä, esim. meren planktonin seassa. Niiden on arvioitu muodostavan jopa 20% maapallon biomassasta. Siihen nähden on yllättävää, että juuri mitkään eläimet eivät käytä niitä ravinnokseen. Vasta vuonna 2012 löydettiin syvältä merenpohjasta todella kaikkiruokainen mato, joka käyttää ravinnokseen myös arkkieliöitä.

Arkkieliöt ja fossiilit

Arkkieliöt ovat pieniä, joten niiden fossiilien tutkimus on vaikeaa. Ne voivat myös olla muodoltaan hyvin samanlaisia kuin bakteerit, joten muodosta ei voi välttämättä päätellä kumpi on kyseessä. On kuitenkin  eräs keino, joka antaa johtolankoja. Arkkien solukalvojen lipidit ovat erilaisia kuin muilla eliöillä ja se jättää kemialisia jälkiä kerrostumiin. Tämä erilainen koostumus auttaa arkkieliöitä  myös selviämäään korkeissa lämpötiloissa. Terminologia on sen verran vaikeaa, että otan tähän eroon liittyen suoran lainauksen Wikipediasta:

Archaeal lipid tails are chemically different from other organisms. Archaeal lipids are based upon the isoprenoid sidechain and are long chains with multiple side-branches and sometimes even cyclopropane or cyclohexane rings. This is in contrast to the fatty acids found in other organisms' membranes, which have straight chains with no branches or rings. Although isoprenoids play an important role in the biochemistry of many organisms, only the archaea use them to make phospholipids. These branched chains may help prevent archaeal membranes from leaking at high temperatures.

Noita arkkieliöiden solukalvojen erityisten lipidien jättämiä kemialisia jälkiä on löydetty Grönlannista, Isuan alueelta  maapallon vanhimmista kerrostumista, joiden iäksi on arvioitu 3.8 miljardia vuotta. Näiden kemialisten jälkien tulkinnasta ei tosin olla yksimielisiä tiedeyhteisössä.

Arkkieliöillä voi myös olla osuutensa stromatoliittien synnyssä syanobakteerien lisäksi. Jotkut tutkimukset viittaavat siihen, että kaikki kolme eliöiden domeenia, arkit, bakteerit ja aitotumaiset olivat olemassa jo arkeeisella ajalla, ja näinollen ns. mikrobimatot saattoivat sisältää jopa kaikkia näitä. Virtual Fossil Museum-sivuilla kerrotaan asiasta näin:

As previously noted, stromatolites are most often described as biogenically-produced structures formed by colonies of photosynthesizing cyanobacteria. However, this is an enormous oversimplification given that the weight of scientific evidence suggests that all three domains of life (the Archaeans, Eubacteria, and Eukaryotes) appeared in the Archaean Era, and thus the so-called microbial mats would have contained representatives among all three domains. Just how and when the base of the tree of life split into the three main branches remains one of the most important questions in all of biology and science, and is the source of constant scientific dispute. Which of the prokaryotes came first, the Archaeans or the Eubacteria remains unresolved, and a consensus has emerged that these primitive microorganisms laterally exchanged genes further confounding attempts to validate what begat what during to course of early evolution on earth. Lateral gene transfer belies the concept of the single common ancestor (see Woese, 1998). While formation by colonies of cyanobacteria is probably the primary mechanism for formation of surviving stromatolites in the deep time of the Archaean and half way through the Proterozoic, it is unlikely to have been the only mechanism.

Kuten yllä myös mainitaan, ei olla yksimielisiä kumpi prokaryoottien tyyppi ilmaantui ensin, arkit vai bakteerit. Niiden kehityksen kannalta mielenkiintoinen ja kannatusta saanut teoria on, että alkeelliset mikro-organismit olisivat vaihtaneet perimäainesta suoraan tai bakteriofagien välityksellä, niin että evoluutio ei olekaan sillä tasolla edistynyt pelkästään sukulinjoissa. Tästä käytetään nimitystä horisontaalinen geeninsiirto (engl. myös lateral gene transfer).

                                                     __________________

Lähteitä:

Wikipedia, Archaea
UCMP, Introductrion to the Archaea
UCMP, Archaea: Fossil Record
Virtual Fossil Museum, Archaea and Evolution
Virtual Fossil Museum, Stromatolites, The oldest Fossils

Enceladus - Cassini valokuva

Cassini luotaimen kuva Saturnuksen Encelalds kuusta
kuva NASA APOD

Kuvassa näkyy tuoreita "tiikerin juovia" Encecladuksen pinnalla kameran siniseksi värjääminä.

Katso NASAn ylläpitämiltä Astronomy Picture Of the Day sivuilta upea portretti Saturnuksen pienestä seuralaisesta, jonka uumenissa paksun jääkuoren alla havaitussa järvessä tai meressä ehkä on eläviä mikro-organismeja.

Elämän lyhyt historia

kaavio wikimedia

Äärimmäisen mielenkiintoinen ja vaikeasti tutkittava aihe!

Ei ole montaa vuotta siitä, kun ihmiskunnan tiedot varhaisesta elämästä alkoivat kambrikaudesta.

Mikrobien maailma on mullistanut käsityksemme elämän historiasta.


Valitettavasti nyt ei auta muu, kuin syventyä mikrobimattoihin...

Vanhin mikrobimatto löydetty Australiasta 2013

Moderni Cyanobakteeri-algal matto. Vieananmeri, Venäjä
kuva Aleksey Nagovitsyn via wikimedia

Äskettäin eli marraskuun 8. 2013 Länsi-Australiasta löydettiin hiekkakivestä mikrobien muodostama matto. Fossiilit on ajoitettu 3.48 miljardin vuoden ikäisiksi ja ne edustavat näin vanhinta tunnettua elämää maapallolla.

The fossil is the remains of what once was a purple-and-green slimy, smelly mat of single cell microbes that worked, lived and even communicated together in what is an awful lot like a prehistoric microscopic society. Nora Noffke of Old Dominion University in Virginia found the remnants of this life in sandstone rock in western Australia.

This is likely an ancestor of ours, researchers said.

This tiny fossilized mat, about one-third of an inch thick, would be about 300 million years older than previous complete ancient fossils and about the same age as less complete and still debatable fossils, said study co-author Robert Hazen, a mineralogist at the Carnegie Institution of Science in Washington. He said life on the mat probably had turned sunlight into energy, but unlike life now, probably producing "horribly smelly" sulfur instead of oxygen.

The research was published online last week in the journal Astrobiology.
Excite news

Mitä ovat mikrobit eli mikro-organismit

Antonie van Leeuwenhoek (1680)
Boerhaave museo, Leiden
kuva wikimedia

Mikrobi eli mikro-organismi (kreikan μικρός, mikros, "pieni" ja ὀργανισμός, organismós, "organismi") on mikroskooppisen pieni yksisoluinen tai monisoluinen eliö.

Mikrobiologian isä, hollantilainen Antonie Philips van Leeuwenhoek (1632-1723), havaitsi ne ensimmäisen kerran vuonna 1675 itse rakentamallaan mikroskoopilla.kutsuen niitä nimellä animalclues. Samainen etevä linssien hioja näki myös ensimmäisenä ihmisenä mm. bakteerin, lihaksen säikeitä ja veren liikkeen hiussuonissa.


Mikrobien luokittelu
Mikrobiologia määrittelee useita mikrobien lajeja:

Microorganisms are very diverse; they include all of the prokaryotes, namely the bacteria and archaea; and various forms of eukaryotes, comprising the protozoa, fungi, algae, microscopic plants (green algae), and animals such as rotifers and planarians.

Some microbiologists also classify viruses as microorganisms, but others consider these as nonliving.

Most microorganisms are microscopic, but there are some like Thiomargarita namibiensis, which are macroscopic and visible to the naked eye.
wikipedia

Muistamme, että eukaryotes sisältävät tumallisia soluja.

Mikrobi eläin, keltainen punkki Lorryia formosa
850x suurennos
kuva wikimedia

Mikrobit elävät kaikkialla maapallolla merten syvyyksistä vuorten huipuille. Ne ovat siitä syystä hyviä kandidaatteja elämän alkuaikojen - ja astrobiologian - edustajiksi.

Australiasta tehty löytö osoittaa mikrobien läsnäolon maapallon elämän aamussa!

Enceladus - astrobiologiaa

Kaavakuva Enceladuksesta
Etelänavan luona järvi ja geysireitä
Cassini ja NASA's Deep Space Network
kuva wikimedia

Uutisissa äskettäin ollut Enceladus on Saturnuksen kuu, jonka jäisen kuoren alla on nyt todettu olevan vettä (Reuters). Planeettaa kiertävän Cassini -luotaimen vuosina 2010-12 lähettämien viestien huolellinen analyysi viittaa siihen, että kuoren alla on sulaa vettä kuun kiviytimen ja jääkuoren välissä.

Vesisuihkut Enceladuksen etelänavalla kuun "tiikerijuovista"
vasemmalta oikealle Alexandria, Kairo, Bagdad, Damasko
Cassini luotain
kuva wikimedia

Havainto jään alaisesta merestä selittää Cassinin aiemmin havaitsemat vesisuihkut, geysirit, Enceladuksen etelänavan tuntumassa.

Tutkijat arvelevat, että vesi on sulanut etelänavan alueella Saturnuksen painovoiman ja kitkan vaikutuksesta.


Elämä tarvitsee maata ja vettä 

Kaksi vaihtoehtoa Euroopan rakenteesta
kuva wikimedia

Saturnuksen Enceladus kuu liittyy näin samaten jään alla paljon vettä sisältävien Jupiterin Eurooppa ja Ganymedes kuiden seuraan elämän mahdollisina paikkoina lähiavaruudessa.

Pelkkä vesi ei astrobiologien mukaan vielä riitä elämälle, vaan tarvitaan kallion ja veden kosketuspinta.

Tällainen kosketus ilmeisesti puuttuu Ganymedekseltä, jossa elämän läsnäolo on sen vuoksi vähemmän todennäköistä.

Asian varmistaminen vaatii luotaimen, joka porautuu jääkuoren läpi sen alla syvällä olevaan sulaan veteen ja lähettää sieltä signaaleja havainnoistaan. NASA suunnittelee parhaillaan yhdessä ESAn kanssa tällaista luotainta Euroopan tutkimukseen.



Enceladus Kreikan mytologiassa

Ateena voittaa Enceladus jättiläisen
Attikan punamustaa keramiikkaa noin 525 eKr., Louvre Pariisi
kuva wikimedia

Engkekalos, Ἐγκέλαδος, "Aseisiin trumpetilla puhaltaja" on gigantti, yksi Gaian (maan) jättimäisistä lapsista, joka siksi kastroidun Uranuksen verestä.

Giganttien alaraajat olivat käärmäiset ja jalkaterät lohikäärmeen, vaikka sitä ei taiteessa aina kuvattu. 

Olympoksen jumalten ja giganttien taistelussa Ateena jumalatar lävistää keihäällään Enceladuksen. Jätti haudataan Sisiliaan Etnan alle. Tulivuoren tärinä on tuskissaan vääntelehtivä Enceladus ja sen syöksemä tuli ja savu Enceladuksen hengitystä.

Näin Enceladus kuun valtavat vesihöyryt, geysirit, ovat avaruusajan Enceladuksen hengitystä!

________

kirjoitus perustuu wikipedian artikkeliin. Lue se kokonaisuudessaan tästä.

Paljonko merissä on vettä?

Maapallon vesi yhtenä pallona
kuva Howard Perlman

Meri peittää kyllä 71% maapallon pinta-alasta.

Mutta meret ovat suhteellisen matalia, keskimäärin 4.25 km.

Syvin tunnettu kohta on Tyynellä valtamerellä Guam saaren luona Mariana syvännössä, vuonna 1875 havaittu Challenger Deep. (National Ocean Service)

Havainnollinen kuva antaa vaikutelman, että teoria vettä sisältävästä asteroidista ei ole mitenkään mahdoton.

Mutta kuten sanottu, avaruus-vesi ei selitä maan pintakuoren erikoisia ominaispiirteitä, kuivan maan ja merenpohjan välistä eroa.

Merenpohjan kivikehän ikä

Kivikehän ikä mantereiden ja merten alla
kuva wikimedia

Havainnollinen kuva näyttää punertavilla väreillä nuorimmat alueet, joissa mannerlaattojen kohtaaminen nostaa magmaa pintaan, vihreällä keski-ikäiset ja sinisellä vanhimmat merenpohjat (Välimeri, Teetis meri).

Tämä on nykyinen tilanne.

Maapallon pintakuoren historian alussa oli nykyisten tietojen mukaan yksi ainoa supermanner, Ur, jota ympäröi alkumeri. Tämä on mannerlaattojen liikkeen myötä sitten hajonnut kappaleiksi, aikamme maapallon mannerten palapeliksi.

Supercontinent name	Age (Ga: billions of years ago, Ma: millions of years ago)
Ur (Vaalbara)	~3.6-2.8 Ga
Kenorland	~2.7-2.1 Ga
Protopangea-Paleopangea	~2.7-0.6 Ga
Columbia (Nuna)	~1.8-1.5 Ga
Rodinia	~1.25-0.75 Ga
Pannotia	~600 Ma
Pangaea	~300 Ma

taulukko wikipedia

Nämä vanhat merenpohjat ovat hautautuneet ja muovautuneet tektonisten liikkeiden seurauksena lähes tunnistamattomiksi.

Käsitykseni mukaan ensin oli maa - 4.6 miljardia vuotta sitten muodostuneen planeetan tulisesta alusta hitaasti jäähtyvä. Maan ohut pintakuori on jähmettynyt mahdollisesti jo 4 miljardia vuotta sitten.

Tähän perustukseen tulee sitten jostain valtavasti vettä, mahdollisesti vain yhden kerran. Tämä vesi on kokoontuneena rakenteellisesti ja kemiallisesti kuivan maan mannerlaatoista eroavissa merialtaissa.

Maanpintakuoren laatoissa on myös paljon vettä, järviä, jokia, lähteitä ja puroja. Tämä on useimmiten raikasta suolatonta vettä, kun merivesi on kauttaaltaan suolaista.

Maan ja merenpohjan perustava ero

Merenpohja Etelämantereen alla
kuva wikimedia

Merialtaiden pohja
Maapallon pintakuoressa on kivikehä (litosphere). Tämä on huomattavasti ohuempi ja tiheämpi kuin mannerlaattojen kivikehä ja rakentuu toisenlaisesta elementistä.

Oceanic crust is the part of Earth's lithosphere that surfaces in the ocean basins.

Oceanic crust is primarily composed of mafic rocks, or sima, which is rich in iron and magnesium.

It is thinner than continental crust, or sial, generally less than 10 kilometers thick, however it is denser, having a mean density of about 2.9 grams per cubic centimeter as opposed to Continental which has a density of about 2.7 grams per cubic centimeter.
wikipedia

Sima ja Sial
Ratkaisevan tärkeää maan ja merenpohjan eron ymmärtämiselle on niiden kemiallinen rakenne

Sima on silikonia ja magnesiumia

Sial on silikonia ja alumiinia.

Meren pohja

Merentutkimuksen terminologiaa
kuva wikimedia

Lainaan tähän tekstiä wikipedian lyhyestä artikkelista Seabed


Merenpohjan rakenne

Merenpohjan harjanne ja syvän meren venttiili
kuva wikimedia

Most of the oceans have a common structure, created by common physical phenomena, mainly from

• tectonic movement, and 
• sediment from various sources. 

The structure of the oceans, starting with the continents, begins usually with a continental shelf, continues to the continental slope – which is a steep descent into the ocean, until reaching the abyssal plain – a topographic plain, the beginning of the seabed, and its main area.

The border between the continental slope and the abyssal plain usually has a more gradual descent, and is called the continental rise, which is caused by sediment cascading down the continental slope.

The mid-ocean ridge, as its name implies, is a mountainous rise through the middle of all the oceans, between the continents. Typically a rift runs along the edge of this ridge.

Along tectonic plate edges there are typically oceanic trenches – deep valleys, created by the mantle circulation movement from the mid-ocean mountain ridge to the oceanic trench.

Hotspot volcanic island ridges are created by volcanic activity, erupting periodically, as the tectonic plates pass over a hotspot.

In areas with volcanic activity and in the oceanic trenches there are hydrothermal vents – releasing high pressure and extremely hot water and chemicals into the typically freezing water around it.

Merenpohjan piirteitä

Each area of the seabed has typical features such as

• common soil composition, 
• typical topography, 
• salinity of water layers above it, 
• marine life, 
• magnetic direction of rocks, and 
• sedimenting.

Seabed topography is flat where sedimenting is heavy and covers the tectonic features. Sedimenting comes from various sources:

• Land erosion sediments, brought mainly by rivers,
• New "young rock" – New magma of basalt composition, from the mid-ocean ridge.
• Underwater volcanic ash spreading, especially from hydrothermal vents.
• Microorganism activity.
• Sea currents eroding the seabed itself,
• Marine life: corals, fish, algae, crabs, marine plants and other biological created sediment.

Where sedimenting is avoided, such as in the Atlantic ocean especially in the northern and eastern Atlantic, the original tectonic activity can be clearly seen as straight line "cracks" or "vents" thousands of kilometers long.

Brine pools are another seabed feature, usually connected to cold seeps.


Merenpohjan elämää

Benthos
Benthos is the community of organisms which live on, in, or near the seabed, the area known as the benthic zone.

This community lives in or near marine sedimentary environments, from tidal pools along the foreshore, out to the continental shelf, and then down to the abyssal depths.

The benthic zone is the ecological region on, in and immediately above the seabed, including the sediment surface and some sub-surface layers. Benthos generally live in close relationship with the substrate bottom, and many such organisms are permanently attached to the bottom.

The superficial layer of the soil lining the given body of water, the benthic boundary layer, is an integral part of the benthic zone, and greatly influences the biological activity which takes place there. Examples of contact soil layers include sand bottoms, rocky outcrops, coral, and bay mud.


Savupiiput
Recently there has been the discovery of abundant marine life in the deep sea, especially around hydrothermal vents. Large deep sea communities of marine life have been discovered around black and white smokers – hydrothermal vents emitting typical chemicals toxic to humans and most of the vertebrates. This marine life receives its energy from both the extreme temperature difference (typically a drop of 150 degrees) and from chemosynthesis by bacteria.


Lainaukset kaikki wikipedia


Kommentti
Syvänmeren elämä kiinnostaa maapallon elämän historian tutkijoita. Olemme tässä blogissa edellä tutustuneet teoriaan svyän meren hapen lisääntymisestä tämän elämän tuotteena.

Merenpohjan arvoitus

This photo of Ultimate Land/Sea Adventure is courtesy of TripAdvisor

Veden alkuperän ja merten synnyn parissa on edelleen monia avoimia kysymyksiä, joiden parissa maapallon historian tutkimus painii. Edellä näimme seitsemän erilaista selitysmallia, mistä vesi alunperin olisi voinut tulla.

Oletetaan esimerkiksi, että avaruudesta iski rutikuivaan, mutta pinnaltaan jäähtyneeseen maapalloon vesipallo, vaikkapa suuri asteroidi tai kaksi. Saman ongelman kohtaamme, valitsimme seitsemästä minkä mallin tahansa, tai kehitämme kahdeksannen teorian.

[Tämä oletus herättää kysymyksen, miksi vain kerran. No, voimme olettaa kyllä, että alussa useammankin kerran, ei taida vesipallo jättää suurta kraateria!]

Talonpoikaisjärki sanoo, että vesi leviäisi maapallon pintakuoren muodostumien mukaan. Vedet kokoontuisivat painovoiman vaikutuksesta matalimmille alueille ja näin syntyisi meri.

Ei siinä mitään...

Paitsi, että näin ei tilanne ole.

Mannerlaattojen rakenne meren pohjassa on aivan toisenlainen kuin kuivan maan rakenne. Vettä varten on maapallolla siis omat alltaansa, melko isot. Alussa muodostui yksi ainoa valtava maa-alue, pangea (kaikki maa), joka oli merten keskellä. Se on sitten mannerlaattojen liikkeessä hajonnut kappaleiksi, jotka maailmankartasta tänään hyvin tunnemme mantereina, Euraasia, Pohjois ja Etelä Amerikka, Afrikka, Australia. Merta välissä.

Siivu maapallon ytimestä pintaan
kuva wikimedia

Talonpoikaisjärki voisi spekuloida, että mannerlaattojen liikkeet ovat puskeneet ylös kuivaa maata ja vetäneet kuin purukumin litteäksi ja tasaiseksi merten pohjat.

Paitsi, että näin ei tilanne ole.

Toisen maalimansodan jälkeen merenpohjan tutkimus on käynyt sukellusveneiden ja muiden syvälle pääsevien laitteiden avulla tehokkaana ja paljon kiehtovaa sieltä on löytynyt.

Summa summarum - maapallo on suurelta osin merten peitossa, ja merenpohja on erilainen kuin kuiva maa.

Tämä on tieteen suuri arvoitus, ja varmaan ainakin seitsemän teoriaa on olemassa sen selittämiseksi. (Minä en tosin tunne yhtään.)

Teologinen kommentti
Oletko pannut merkille, kuinka ensimmäinen luomiskertomus Raamatun ensi lehdillä kääntää katseen asioihin, jotka ovat kuumia perunoita modernin tieteellisen tutkimuksen selvitellessä universumin ja maapallon ja elämän alkuvaiheita.

Valo

Vesi

Veden ja maan erottaminen

Koplaus on erittäin löysä täysin erilaisen maailmankuvien takia, mutta isossa skaalassa tämä katseen kohdistaminen näihin asioihin Raamatun ikivanhassa tekstissä on mielestäni suorastaan hämmästyttävää.

Kreationistit katsovat tehtäväkseen sen sijaan osoittaa tiukan koplauksen, ja todistaa tieteellisen tutkimuksen saavutusten perusteella, että maapallon on luotu ensin ja että vesikehä on aurinkokunnan reunoilla ja että kosmoksen miljardien vuosien historia selittyy ajan suhteellisuudella.
He vääristävät sekä luonnon että Jumalan Sanan.

Mistä vesi maapallolle? Tieteellisiä teorioita

Maapallo kuvattuna Apollo 17:sta 7.12. 1972
Ehkä tähän mennessä hienoin portretti maapallosta
kvua wikimedia

Veden alkuperä maapallolla on tieteelle edelleen hämärän peitossa. ("Selvä kuin vesi" ei siis ole kovin onnistunut vertaus.)

Ensinnäkin on todettava, että syvässä avaruudessa ja aurinkokunnssa on paljon vettä.

Much of the universe's water is produced as a byproduct of star formation. When stars are born, their birth is accompanied by a strong outward wind of gas and dust. When this outflow of material eventually impacts the surrounding gas, the shock waves that are created compress and heat the gas. The water observed is quickly produced in this warm dense gas.

On 22 July 2011 a report described the discovery of a gigantic cloud of water vapor containing "140 trillion times more water than all of Earth's oceans combined" around a quasar located 12 billion light years from Earth. According to the researchers, the "discovery shows that water has been prevalent in the universe for nearly its entire existence".

Water has been detected in interstellar clouds within our galaxy, the Milky Way. Water probably exists in abundance in other galaxies, too, because its components, hydrogen and oxygen, are among the most abundant elements in the universe. Based on models of the formation and evolution of the Solar System and that of other star systems, most other planetary systems are likely to have similar ingredients.
wikipedia

Mutta mistä ja milloin tulee maan pintakuoresta 71%  peittävä vesimäärä?


Teorioita

Some of the most likely contributory factors to the origin of the Earth's oceans are as follows:

1. The cooling down of the primordial world to the point where the outgassed volatile components were held in an atmosphere of sufficient pressure for the stabilization and retention of liquid water.
2. Comets, trans-Neptunian objects or water-rich meteoroids (protoplanets) from the outer reaches of the main asteroid belt colliding with the Earth may have brought water to the world's oceans. 
3. Measurements of the ratio of the hydrogen isotopes deuterium and protium point to asteroids, since similar percentage impurities in carbon-rich chondrites were found in oceanic water, whereas previous measurement of the isotopes' concentrations in comets and trans-Neptunian objects correspond only slightly to water on the Earth.
4. Biochemically, during the Great Oxygenation Event, via redox reactions and photosynthesis.
5. Gradual leakage of water stored in hydrous minerals of the Earth's rocks.
6. Photolysis: radiation can break down chemical bonds on the surface.
7. Planetesimals heated by the decay of aluminum. This could cause water to rise to the surface.

wikipedia

Valitseppa siitä seitsemän joukosta, tai niiden yhdistelmästä!

tai jotain aivan muuta - Nobelin palkinto odottaa...

Mistä vesi maapallolle? Tulinen alku

Sininen planeetta
kuva Hameed

Vesi ja meri mainitaan aivan luomiskertomuksen alussa, ensimmäisten asioiden joukossa, joista Jumala huolehti.

Jumala sanoi: "Kokoontukoot taivaankannen alapuolella olevat vedet yhteen paikkaan, niin että maan kamara tulee näkyviin." Ja niin tapahtui. Jumala nimitti kiinteän kamaran maaksi, ja sen paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän nimitti mereksi. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.
Gen 1:9-10

Maapallon pinnasta 71% on veden peitossa ja lähes kaikki tuntemamme elämänmuodot ovat siitä riippuvaisia. Kaikesta planeettamme vedestä 96.5% on meressä, joka mainitaan Raamatun alussa.

Mitä aikamme luonnontiede kertoo alussa olevasta vedestä?

Tulinen alku


Aurinkokunnan synnyn tutkimuksen edistyessä on muodostunut yhä rajumpi ja väkivaltaisempi kuva tapahtumista. Painovoima vetää avaruuden vetyä kohti uuden tähden syövereitä, jossa se syttyy palamaan fuusioreaktiossa, atomien yhtyessä heliumiksi (2). Pyörivää infernoa ympäröi pilvi avaruuden tomua, räjähtäneiden tähtien syöksemää ainetta, törmäileviä lohkareita ja paljon muuta. Tässä proto-planeetta kiekossa muodostuvat aurinkoa ympäröivät planeetat melkoisella kolinalla.

Auirinko syntyy Linnunradan kanssa samoihin aikoihin noin 4.6 miljardia vuotta sitten. Tellus on aluksi hirmuisen kuumana laavana kiehuva avaruuden tomusta kääritty pallo, jonka sisuksiin laskeutuu rauta-nikkeli sydän. Joku iso möhkäle lätkäisee maapalloon semmoisella voimalla, että kuun muodostava aines sinkoutuu siitä avaruuteen.

Maan pintakuoren jäähtyessä muodostuu ohut kova pintakuori, jossa on erilaisia kivilajeja. Vanhimpia näistä kivistä löydetään seuduilta, joissa luonnon muokkautuminen on paljastanut tai tuonut niitä pintaan ihmisen tutkittaviksi.

Järkikin sanoo, että aurinkokunnan tulisessa alussa ja maapallon huippukuumissa varhaisimmissa vaiheissa sen enempää nestemäistä kuin höyryävää vettä ei ole ollut.

Maailmankaikkeus alkoi elmälle sietämättömissä olosuhteissa.

Maapallon historia alkoi vedelle sietämättömissä olosuhteissa.