Musta savuttaja Atlantin valtameressä. (Kuva Wikimedia) |
Vuonna 1977 Galapagossaarten läheltä löydettiin jotain muuta elämän alkuvaiheiden kannalta mielenkiintoista, meren pohjassa pulppuilevia kuumia lähteitä. Ne ovat saaneet nimen 'mustat savuttajat'. Niissä maankuoresta kumpuava ylikuumennut vesi läpäisee merenpohjan. Tämä vesi sisältää runsaasti mineraaleja, erityisesti rikkiyhdisteitä.
Syvällä valtameren pohjassa on tavallisesti hyvin vähän elämää, siellähän ei ole juurikaan auringonvaloa. Mustien savuttajien ympärille on kuitenkin muodostunut kokonaisia ekosysteemejä. Näiden luona elää paljon vielä toistaiseksi tuntemattomia lajeja. Monet siellä elävät mikrobit käyttävät energian tuotantoon kemosynteesiä hapettamalla rautaa, rikkiä, typpeä, metaania ja/tai vetyä. Nämä pieneliöt ovat puolestaan ravinnoksi suuremmille eliöille.
Emäksisten merenpohjan kuumien lähteiden aikaansaamia |
Kemosynteesi on tapahtuma, jossa eliö tuottaa orgaanisia yhdisteitä käyttäen epäorgaanisten yhdisteiden hapettamisesta saamaansa energiaa. Se on siis eri asia kuin tutumpi yhteyttäminen, fotosynteesi, joka tuottaa happea.
Vuoden 2005 kevääällä Arizonan yliopiston Robert Blankenship kuitenkin huomasi, että Costa Rican edustalla olevien mustien savuttajien ekosysteemi saa ruokansa bakteereilta, jotka yhteyttävät. Nämä Chlorobiaceae heimoon kuuluvat bakteerit hyödyntävät mustan savuttajan himmeää infrapuna-alueen valonhehkua ja ne ovat ensimmäisiä luonnosta löydettyjä organismeja, jotka käyttävät fotosynteesiin muuta kuin auringosta tulevaa valoa! Tämä avaa osaltaan uusia näköaloja pohdittaessa elämän syntyvaiheita...
______________
Lähteitä:
Wikipedia, Musta savuttajaGeologia.fi, Merenpohjien kuumat lähteet yhä luultavammin osallisina elämän syntyyn
Nasa, How Did Earth's Primitive Chemistry Get Kick Started?
Wikipedia, Kemosynteesi
Tiede-lehti, Elämän alkua etsitään kotoa & kaukaa
Erinomaista! kohti elämän aamua
VastaaPoista